Kokemuksia asteen kalliimmasta Polonezista
Lähetetty: 14 Marras 2008 23:54
Kaikki alkoi syyskuun alkupuolella 2008. Etsiskelin alle sopivaa itäautoa nettiautoa ja kuldnebörsiä selailemalla. Ladat olivat hinnoissaan, eikä Lada yleisyytensä vuoksi oikein edes innostanut loppujen lopuksi. Haku etsi vanhaa kunnon Wartburgia, ja paria Mossea ehdin jo oikein kunnolla kuolaamaan. Kaikki tämä kuitenkin unohtui vaihtoehdoista, kun myyntiin ilmestyi vuoden 1988 FSO Polonez. Versio oli jotakin CE, eli kärjettömällä sytytyksellä ja tietyllä ”taloustekniikalla” varustettu karvalakkimalli. Aiempi Polonez-tietouteni oli siinä, että alakoulussa ollessani erään luokkalaisen äidillä oli Polonez, ja kyseisen poikaa kiusattiin koulussa tämän takia. Asetelma oli siis lupaava.
Jahkailin asiaa tovin aikaa, löysin netistä joitakin FSO-harrastajia ja otin heihin yhteyttä. Jossakin vaiheessa päätin jotakin ostosta. Auto oli Rovaniemellä, ja itse asun Tampereella. Hintapyyntöä 400 euroa ja auto oli juuri katsastettu, alkuperäinen ”lapin auto”. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä silloin ykkösautona olleella diesel-Focuksella perusvaraosien (suodattimien, yms) ja hinausköyden kanssa hakemaan autoa, mutta toisen kuskin puute kiusasi. Loppujen lopuksi lähdin 12. syyskuuta perjantai-iltana yhdentoista yöjunalla makuuvaunun kera hakemaan autoa. Vähän harmitti, kun myyjä kertoi puhelimessa kolhineensa lommon auton öljypohjaan ja kuskin puolen takakulmaan.
Seuraavana aamuna odottelin raikkaassa syyssäässä (ja krapulassa, kiitos vr:n ravintelivaunujen) myyjää noutamaan asemalta. Ajelimme muutaman kilometrin teollisuushallin pihaan, jossa FSO odotteli. Ruostetta kyljissä oli hivenen enemmän, kuin kuvista saattoi päätellä. Pintaruostetta kyllä. Auto käynnistyi hyvin, mutta tyhjäkäyntiä se ei ilman ryyppyä suostunut käymään, kuin lämpöisenä. Osaryypyllä käynti oli hyvin seilaavaa. Tyhjäkäynti vaelsi sammumispisteen ja korkeiden kierrosten välillä. No, eipä tässä enää peräännytty, myyjäkin ymmärsi matkan ja tyhmyyteni olla tinkaamatta kovemmin etukäteen. Raha vaihtoi omistajaa ja lähdin tankkauksen kautta kohti Tamperetta. Ajoasento oli huono.
Alkumatkan seurasin lämpöjä, öljynpaine hermostutti. Olin unohtanut koko mittarin ennen ostoa ja paine ei tuntunut nousevan kuin neljännekseen asteikosta. Auto oli harvinaisen paskainen sisältä. Etupenkkien verhoilut olivat revenneet reunoista. Lattia oli täynnä roskia ja tuhkakuppi pursusi ylitse. Pelkäsin jakohihnan puolesta. Loppujen lopuksi muutamalla pysähdyksellä, ruokatauolla ja tankkauksella koko 700km matka meni 8,5 tuntiin. Sama aika menee yleensä uudemmillakin. Keskikulutus oli 7,1 litraa sadalla. Yllätti positiivisesti. Auto kesti, toimi hienosti ja tuntui kulkevan ja kiihtyvän aivan eri tahtiin, kuin oletin.Ralliäänetkin. Takavaimennin oli jäänyt samaan paikkaan, missä kylkiä oli kolhittu.
15.09. kävin rekisteröimässä auton omiin nimiini. Sen jälkeen sillä on ajettu sekalaisesti työmatkaa, viimeaikoina lähinnä satunnaisesti ja viikonloppuisin. Viikon hankinnan jälkeen vaihdatin jako.- ja kiilahihnat, käyntiä säädettiin tuloksetta.
Tällainen se oli
Ja vähän myöhemmin kanssa
Tämän jälkeen olen käyttänyt useita viikonloppuja ja iltoja. Hionut ruosteet pois, maalannut ovien alareunat ja peräluukkua, värivahannut, vaihtanut flektin anturia, massannut, laittanut radiota ja antennia, asentanut istuinpäälliset penkkeihin, kiillottanut muoviosia. Kaikkea on tehty, ja auto on takakulman oikomista lukuun ottamatta ihan hienossa kunnossa, kiiltääkin jopa.
Talvirenkaat ovat hyvät. Kesärenkaat eivät. Ostin kesäkumeille mangelsit, jotka hiekkapuhalsin ja maalaisin samalla värillä, kuin auto, ja lakkasin.
Jahkailin asiaa tovin aikaa, löysin netistä joitakin FSO-harrastajia ja otin heihin yhteyttä. Jossakin vaiheessa päätin jotakin ostosta. Auto oli Rovaniemellä, ja itse asun Tampereella. Hintapyyntöä 400 euroa ja auto oli juuri katsastettu, alkuperäinen ”lapin auto”. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä silloin ykkösautona olleella diesel-Focuksella perusvaraosien (suodattimien, yms) ja hinausköyden kanssa hakemaan autoa, mutta toisen kuskin puute kiusasi. Loppujen lopuksi lähdin 12. syyskuuta perjantai-iltana yhdentoista yöjunalla makuuvaunun kera hakemaan autoa. Vähän harmitti, kun myyjä kertoi puhelimessa kolhineensa lommon auton öljypohjaan ja kuskin puolen takakulmaan.
Seuraavana aamuna odottelin raikkaassa syyssäässä (ja krapulassa, kiitos vr:n ravintelivaunujen) myyjää noutamaan asemalta. Ajelimme muutaman kilometrin teollisuushallin pihaan, jossa FSO odotteli. Ruostetta kyljissä oli hivenen enemmän, kuin kuvista saattoi päätellä. Pintaruostetta kyllä. Auto käynnistyi hyvin, mutta tyhjäkäyntiä se ei ilman ryyppyä suostunut käymään, kuin lämpöisenä. Osaryypyllä käynti oli hyvin seilaavaa. Tyhjäkäynti vaelsi sammumispisteen ja korkeiden kierrosten välillä. No, eipä tässä enää peräännytty, myyjäkin ymmärsi matkan ja tyhmyyteni olla tinkaamatta kovemmin etukäteen. Raha vaihtoi omistajaa ja lähdin tankkauksen kautta kohti Tamperetta. Ajoasento oli huono.
Alkumatkan seurasin lämpöjä, öljynpaine hermostutti. Olin unohtanut koko mittarin ennen ostoa ja paine ei tuntunut nousevan kuin neljännekseen asteikosta. Auto oli harvinaisen paskainen sisältä. Etupenkkien verhoilut olivat revenneet reunoista. Lattia oli täynnä roskia ja tuhkakuppi pursusi ylitse. Pelkäsin jakohihnan puolesta. Loppujen lopuksi muutamalla pysähdyksellä, ruokatauolla ja tankkauksella koko 700km matka meni 8,5 tuntiin. Sama aika menee yleensä uudemmillakin. Keskikulutus oli 7,1 litraa sadalla. Yllätti positiivisesti. Auto kesti, toimi hienosti ja tuntui kulkevan ja kiihtyvän aivan eri tahtiin, kuin oletin.Ralliäänetkin. Takavaimennin oli jäänyt samaan paikkaan, missä kylkiä oli kolhittu.
15.09. kävin rekisteröimässä auton omiin nimiini. Sen jälkeen sillä on ajettu sekalaisesti työmatkaa, viimeaikoina lähinnä satunnaisesti ja viikonloppuisin. Viikon hankinnan jälkeen vaihdatin jako.- ja kiilahihnat, käyntiä säädettiin tuloksetta.
Tällainen se oli
Ja vähän myöhemmin kanssa
Tämän jälkeen olen käyttänyt useita viikonloppuja ja iltoja. Hionut ruosteet pois, maalannut ovien alareunat ja peräluukkua, värivahannut, vaihtanut flektin anturia, massannut, laittanut radiota ja antennia, asentanut istuinpäälliset penkkeihin, kiillottanut muoviosia. Kaikkea on tehty, ja auto on takakulman oikomista lukuun ottamatta ihan hienossa kunnossa, kiiltääkin jopa.
Talvirenkaat ovat hyvät. Kesärenkaat eivät. Ostin kesäkumeille mangelsit, jotka hiekkapuhalsin ja maalaisin samalla värillä, kuin auto, ja lakkasin.